Miten edes pystyin niin lyhyessä ajassa jäämään kiinni niihin mustekalan lonkeroihin?
Kädet vapisevat ja vatsaan sattuu. Välillä, hetkittäin, näkökentässä hämärtyy ja sydän pamppailee epätahtiin. Niin paljon kuin haluaisin syyttää siitä jotain tuntematonta, jotain itseaiheuttamatonta, joudun katsomaan peiliin. Miten pitkään pystyn jatkamaan syömättömyyttä ilman, että aiheutan jonkin kamalan härdellin voimalla liian silmin nähden huonosti? Noin 117 tuntia ja ne kolme epäonnen keksiä. Niin juu unohdin, kahvia olen juonut maidon kanssa muutaman kupin..
Olen kohtuullisen hyvillä mielin, tulevat päivät vain jännittävät. Huomenna viimeistään pakko syödä jotain.
Ainiin! En ole vielä ehtinyt toivottaa tervetulleeksi teitä, uudet lukijat, toivottavasti mielenne eivät järky lukiessa liikaa ja kiitos♥ kaikki uudet ja vanhat kun vain olette olemassa ja kiitoskiitos♥ te kaikki jotka aina jaksatte piristää päivääni kauniilla sanoillanne!
Oho, kylläpä oletkin saanut pitkään paastottua! Tiedätkö paljonko painoa on pudonnut tässä noin 5:ssä päivässä?
VastaaPoistaKiva muutenkin olla taas vähän kartalla siitä miten sulla menee. Ehtikin tulla jo ikävä :) ♥
Oi, kyllä söinkin, liikaa... mutta kiitos kommentistasi♥
VastaaPoistaToisaalta ihailen itsekuriasi kun jaksat olla noin kauan syömättä, toisaalta olen huolesta kipeä, nyt tyttö pikkuinen sun täytyy kohta syödä jotain! Ei tommoinen käy päinsä, oot pastonnut liian kauan :c
Halauksia ja voimia♥
Voi kiitos. ♥ Mä todella toivon (ehkä vähän liiankin sokeasti), että Joe olis se ihminen, joka pysyy rinnalla kaikissa käänteissä ja kaikista vaikeuksista huolimatta, mutta mä tiedän, että onhan se aika kohtuutonta odottaa sen sinnittelevän ja sietävän tällästä.. Voimia hurjasti sullekin. ♥
VastaaPoistaYou have a pretty blog (:
VastaaPoista