Joskus edes pilvet eivät estä aurinkoa paistamasta

Olen jotenkin surprisingly hyvällä tuulella. Töissäkin kaikki hymyilevät, toivottavat hyviä päivänjatkoja ja mihinkään ei ole syytä juosta paniikinomaisesti. Kuin kaikki kiire olisi kadonnut, ympärillä hiljainen syyspuutarha ja ainoana äänenä ruusupensaiden lehdistä maahan tippuvat pisarat.

Love it.

Vietin hiljaisuuspäivää viime viikonloppuna ja koska se osoittautuikin yllättävän rentouttavaksi kokemukseksi, toistan saman tänään. Eli etsi jokin syrjäinen, hiljainen mutta silti tunnelmallinen kahvila ja valtaa jokin nurkkapöytä kirjan kanssa. Mukaan vain pari euroa, jotta herkkuhoukutukset eivät käy liian suuriksi mutta saat pari kuppia kahvia tai teetä. Istu lukemaan ja unohda mikä viikonpäivä on, mitä kello on (myyjä tulee kyllä heittämään sinut ulos jos uhkaat yöksi asti jäädä) ja uppoudu ajatuksiisi. By the way, tuntemattomien ihmisten tarkkailu voi myös olla yllättävän rentouttavaa. Et pääse tutkimusmatkallasi minnekään, ainakaan totuuteen heidän elämästään, mutta se ei ole tarpeenkaan. Anna vain ajatusten lentää (mutta pidä kirja katseen lähettyvillä, jottet liian suoraan vaikuta oudolta stalkkerilta joka tuijottaa kyyryssä nurkasta).

Lenkkeily ei varsinaisesti kuulu hiljaisuuspäiväni teemaan, mutta kävely ilman musiikkia sen sijaan vähintäänkin kuuluu! Illalla siis lenkkarit jalkaan, tarpeeksi lämmintä päälle ja pihalle. Hengittämään ja unohtamaan, mikä on se todellisuus joka odottaa auringon seuraavan kerran noustessa.

ps. Eilen noin 600, tänään noin 500.