Life is not going to break me! ..Shit I forgot, it already did.

On niitä hetkiä, kun kiroan kaikki menneet huonot valintani. Kun ikinä aloin välittää enkä osannut lopettaa. Niinä hetkinä, jolloin seuranani on usein lasi viiniä ja haikeaa musiikkia, ymmärrän etten välttämättä ikinä tule saamaan ajatuksia pois päästäni. Hymyilen illalla, jos olen hillinnyt saastaiset himoni, tai tunnottomasti yritän paeta mieleni paniikinomaista pakokauhua kun olen hetkeksi unohtanut, mitä olen. Päivääni ei määritä muu kuin kokonaismäärä, yhteenkertymä. Ja aina se on liikaa.

Välillä tulee elämään muuta, mutta in the end tähän aina päädytään.

Haluaisin jonkun kietomaan kädet ympärille ja sanomaan, että olen enemmän. Että pystyn jättämään yli kymmenestä vuodesta huolimatta tämän taakseni, että osaan olla ilman. Jonkun joka ei lähtisi edes pyydettäessä, näkisi läpi kaikkien valheiden eikä säikähtäisi totuutta. Täysin epärealistista haaveunta, mutta olenkin epätoivoinen. Alan olla itsekäs enkä saisi, koska ei ole reilua kenellekään antaa välittämisen, kiintymyksen tai jopa rakkauden tunteiden kiristää mukaan siihen kärsimykseen.

Kyllä, pelkään että eksyn.

Lämpimiä halauksia teille talven hyiseltä tuulelta suojaamaan♥

Pitäkää huolta itsestänne ja halatkaa sitä vierellä olevaa.