Vaikka näinkin kaiken kohtalaisen kirkkaasti eilen illalla ja jopa pidin siitä, alkoi ilmestyä oireita lääkitykseni perimmäisistä syistä. Aloin vainoharhaisesti tulkita mielenliikkeitäni, että yrittävätkö aivoni huijata itseäni, vai pitäisikö taas tarttua foliopakettiin. Tiedättehän, syömishäiriöiset ja asiasta x riippuvaiset ovat erittäin hyviä valehtelemaan muille, mutta mestareita valehtelemaan itselleen.
Luullakseni minulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja ja kohta sydän hakkasi taas muutaman asteen nopeammin. Ajatuksistani ei saanut kiinni mitään kokonaista, tällä kertaa olin niin täynnä energiaa, että vielä yhdeltä yöllä jouduin taistelemaan vastaan houkutusta lähteä juoksemaan ulos kivuttamasti ja tunnottomasti. Aiemmin illalla tuntemani polven vihlonta oli poissa, mutta tiesin sen palaavan viimeistään aamun tullen, joten jäin väkipakolla sänkyyn. Hengitin muutaman kerran syvään, ja ilman tullessa ulos nenän kautta haiston siitä pillerin imelän ja kitkerän sekaisen tuoksahduksen.
Aamulla avasin silmäni, kuin olisin sulkenut ne vain minuutteja aiemmin, vaikka olin nukkunut joitain tunteja. Keho tuntui väsyneeltä ja olin silmät selällään auki, mutta yhä kaikin puolin unessa. Unohduin sänkyni reunalle istumaan vartiksi, koska olin yksinkertaisesti niin sekaisin.
Ruumis tuntuu edelleen omituisen lämpimältä ja iho tunnottomalta. Vatsahapot polttelevat, mutta en voi antaa itselleni lupaa syömiseen, koska ei ole nälkä.
Kuin näkisin maan sortuvan alta, mutta en siltikään tartu tukiköyteen ja vedä itseäni turvaan, koska kivien vieriminen on niin kiehtovan näköistä. Kuinka ihmisiä hukkuu nousuveteen, koska jäädessään tuijottamaan merta he eivät tajua kuinka nopeasti vesi nousee. Miettiessäni eilistä ja sen vaaleatukkaisen miehen käden kosketusta tunnen oloni entistä pahemmaksi, lähinnä henkisesti. Lupaan ja vannon etten tartu tänään yhteenkään purkkiin tai foliopakettiin.
True or false?
Toisaalta se on kai positiivinenkin asia, että minkä ikäisenä tahansa voi kokea sen saman jännityksen, paitsi tietysti jos se tilanne saa aikaan myös jotain negatiivisia juttuja. Sydänsurut eivät ole koskaan mukavia. Mutta kiitos kommentistasi, lohduttavista sanoista♥ Pidän kovasti tuosta biisistä, se on ihana!
VastaaPoistaMutta voi, paljon lämpimiä halauksia sinulle :c Tuntuu etten osaa sanoa mitään, vaikka haluaisin. Toivon vain, että pidät huolen itsestäsi, ja muistat kuinka ihana olet ja tärkeä niin kovin monelle.
Ehkäpä huomenna päivä on jo valoisampi, ainakin toivon niin!
Paljon voimia♥
Jaksamista! <3 Onneksi tiistai huomenna on jo vähän enemmän kuin maanantai.
VastaaPoistaAnteeksi!
VastaaPoistaEn todellakaan tarkoittanut sitä niin! Tottakai saat tunkea kotiisi vaikka kuuskymppisten seksiseikkailuista kertovia videoita, tottakai saat kirjoittaa mitä ikinä haluat. En tarkoittanut sitä niin.
Yritin vaan sanoa, etten kyennyt lukemaan sitä ja jouduin siks jättämään sen kommentitta. Olen pahoillani, ei sun kuuluisi olla. Anteeksi kamalasti.
Niin ja puhut (taas vaihteeksi) asiaa. Sitä ei tajua, miten nopeesti se vesi nousee ennen kun on jo sen ja kallion väliin saarrettuna, vailla pakotietä, ellei sitten halua yrittää uida kareihin murtuvien aaltojen läpi, mikä on lähes tuhoon tuomittu yritys.
Paljon haleja ja voimia, olet kyllä niin ihana ♥